Sitten tosiaan vielä siitä sortamisesta. Eli mitenkäs me eurooppalaiset sorsimme afrikkalaisia historian kirjojen mukaan? No minäpä kerron.

Kuten jo Pimeyden Sydäntä lukiessa orjuus oli yleisin tapa sortaa afrikkalaisia. Mutta tämä tapa ei suinkaan alkanut vasta 1800-luvulla, vaan alkoi jo 1600-luvulla, kun Amerikkaa alettiin asuttaa. Sinne perustettiin suuria plantaaseja ja tietenkin näille suurilla maatiloille tarvittiin työntekijöitä. Katseet suuntautuivat kohti "sivistymätöntä" Afrikkaa ja miljoonia orjia kuljetettiin vuosien saatossa heidän kotiseuduiltaan "luvattuun maahan" eli Amerikkaan.

1800-luvulla sitten eurooppalaiset alkoivat kiinnostua Afrikasta potentiaalisena siirtomaa-alueena. Suurilla joukoilla maat vallattiin ja alkuperäisasukkaita käytettiin surutta hyväkseen. Hyvänä esimerkkinä toimii edellä mainittu kuningas Leopold II. Ennen ensimmäistä maailmansotaa 1800-luvun lopulla kahnaukset siirtomaista kiihtyivät ja paikoittain eri maat ottivat yhteen toistensa kanssa. Nämä kahnaukset eivät kuitenkaan sytyttäneet maailmansotaa, vaan nämä alueet toimivat pikemminkin suurvaltojen leikkikenttinä, missä kukin yritti näyttää toiselle kuinka voimakas oli. Afrikan alkuperäisasukkaille tämä tiesi rankkoja aikoja. Heidän kyliään raivattiin ja tuhottiin huviksi ja monet viattomat miehet, naiset ja lapset kuolivat ilman suurempaa syytä kuin eurooppalaisten halu mahtailla.

Kirjassahan esitellään esimerkiksi olinkojen kylän tuhoaminen, josta Linda onkin jo kertonut jotain. Toivottavasti tämä valaisi kirjan historiallista taustaa ja antoi uuden näkökulman kirjan lukemiseen.